Palvelumuotoilukoulutusta tarvitaan, mutta siitä ei kannata rakentaa itsenäistä tutkintoa

Palvelumuotoilu on hyvä yleistyökalupakki, mutta huono yleistutkinto. Varsinkin jos se on hyvin generalistinen ”sillisalaattitutkinto” ilman vahvaa kytkostä suunnittelun kulmakiviin teolliseenmuotoiluun tai interaktiosuunnitteluun ja jos tutkintoon ei sisälly lisäksi vahvoja  komponentteja palveluliiketoimintaan liittyvistä ydinosaamisalueista kuten viestinnastä, markkinoinnista, bisneksestä, tilasuunnittelusta, digipuolesta, kulttuurintutkimuksesta. Ainoa poikkeus on se, jos henkilö sattuu olemaan erityisen visuaalisesti lahjakas. Toisin sanoen alalle suunnittelijaksi pyrkivalta edellytetaan vahvaa osaamista nailta kummaltakin osaamisalueelta eli seka designista, etta  palveluliiketoiminnasta. Pelkka palveluliiketoiminnan osaaminen, kuten Hotellin palveluiden suunnittelukokemus ei riita pamulle, koska siita puuttuvat suunnittelun kulmakivet. Toisaalta palvelumuotoilijana ei voi toimia jollei loydy businessnakokulmaa. Palvelumuotoilijan on ymmarrettava hyvin kaytannon laheisesti, etta hanen tyonsa on tuotettava yritykselle lisaa tuloja, asiakkaita, nakyvyytta, kustannussaastoja, tai sen tulee tuottaa ratkaisuja elinymparistoon tai sosiaalisiin kysymyksiin liittyviin ongelmiin.  Rahaa tulee tai saastyy ajatus pitaisi tuoda vahvasti mukaan pamu koulutukseen. Nain totesivat Palmu inc:issa haastattemani palvelumuotoilijat Esa Rauhala ja Reima Rönnholm tosin vahan eri painotuksin. 

Lisaksi Rönnholm halusi korostaa, kuinka tarkeaa on viestia opiskelijoille ”Ei palveluita palveuiden vuoksi”. Heille voidaan todeta, etta teidan nayttotyot tai ajatukset ovat hyvia, mutta eivat busineksen kannalta toimivia. Kannattaisi miettia vahan downgradattuja sovelluksia, jotka voitaisiin ottaa kayttoon ja jotka toimisivat. Rönnholmin mukaan tahan tormataan jatkuvasti, kun Palmu incissa haastattellaan rekrykandidaatteja, jotka ovat yleensa tehneet nayttavia nayttotoita, jotka eivat toimi kaytannossa. Tama on tavallaan design/taiteilija taustan ongelma, mika tuli ilmi Taiteen maisterin tutkintoa suorittaesa Rovaniemen yliopistossa. Siella vallitsi vierastava kulttuuri businekseen, mika on hyvin saali. Busineksen kanssa veljeily katsottiin jotenkin epailyttavaksi. Jos yhteys liike-elemaan olisi siella ollut tiiviimpi, olisi meille muodostunut luontevampi suhde tyoelamaan jo opintojen aikana. Austraaliassa opiskellessaan Rönnholm koki huomattavasti luonnollisemman suhteen businekseen. Vierailimme alueen suunnittelutoimistoissa opintojen loppuvaiheessa ja yrityksissa oltiin aidosti kiinnostuneita meista ja meille kerrottiin avoimesti yritysten odotuksista.

Molemmat seka Esa Rauhala etta Reima Rönnholm korostivat IDBM tutkinnon toimivuutta. Tutkinto, joka yhdistaa designosaamisen, kauppatieteet ja insinooriosaamisen on toimiva kokonaisuus, joka tuottaa seka hyvia kouluprojekteja, ajattelua etta osaavia tyontekijoita ja sen pohjalta pitaisi miettia myos mahdollisia pamukoulutuksia. Naiden elementtien lisaksi molemmat peraankuuluttivat kompetenssien ja tarkastelutapojen lainaamisen tarkeytta monista pitkanlinjan tieteista kuten antropologiasta, etnografiasta ja psykologiasta, joissa on paljon keraantynytta tietoa, joka oikein kaytettyna voi tuoda designerin tyohon todella paljon. Se voi tarkoittaa monialaista osaamiskompetenssia tai uudenlaista tekemisen kulttuuria.

Lisaksi molemmat palvelumuotoilijat tahtoivat tehda selvan eron kahden pamu opintolinjan valille. Ne jotka valimistuvat palvelumuotoilijoiksi ja ne jotka valmistuvat palveluiden ostajiksi. Alussa mainitut osaamisvaatimukset koskevat nimen omaan pamuja, joita voidaan kouluttaa oikeastaan vain oppilaitoksissa, joista loytyy sisalta vankkaa teollinenmuotoilu tai interaktiosuunnittelu osaamista ja kulttuuria yhdistettyna businessajatteluun. Palveluiden ostajaksi kouluttautuvilta ei voi vaatia nain erikoistunutta osaamista. Painvastoin heidan koulutuksensa tulee olla hyvinkin monialaista. Palvelun ostajan tulee saavuttaa riittava ymmarrys palveluprosessin suunnittelusta ja toteutuksesta seka asiakastarpeiden selvittamisesta  kaytannon asiakasprojekteissa ja lisaksi heidan tulee saavuttaa riittava ymmarrys eri kanavien toiminnasta seka mielellaan tutustua vahan etnografiseen tutkimukseen, jotta ymmartaa millaista on tyoskennella asiakasrajapinnassa dataa keraamassa. Palvelun ostajan tulee saavuttaa riittava ymmarrys alasta, jotta osaa haastaa oman yrityksen johdon ja organisaatiokultturin nakemykset ja ehdottaa uusia toteutusmalleja.

Avainsanat: ammatillinen koulutus, Osaamistarpeet, palvelumuotoilu, service design, tyoelaman osaamistarpeet